Polkujuoksusta piristystä lenkkeihin

Polkujuoksu tarjoaa vaihtelua lenkkeilyyn

Juoksen aina silloin tällöin metsäpoluilla lenkkejä. Teitä ja jalkakäytäviä pitkin tehdyt lenkit ovat toki mukavia, mutta usein tulee kyllästymiseen asti junnattua samoja reittejä. Kun lähtee poluille, löytyy kokonaan uusi juoksumaailma! Poluilla juoksemisessa on aina seikkailun tuntua. Koskaan ei tiedä tuleeko vastaan jokin este, kuten leveä ja syvä oja tai iso vesilätäkkö, joka sitten pitää tavalla tai toisella ylittää tai kiertää. Poluilla tulee myös huomattavasti enemmän nousu- ja laskumetrejä, mikä tekee juoksemisesta selvästi raskaampaa.  Siellä kilometrit ovat vähintään 1-2 minuuttia hitaampia kuin tiellä juostessa.  

Tämä juurakkoinen polku löytyy Raision Pähkinämäestä

Polkujuoksun etuna on se, että jalkoihin ei tule niin kovaa iskutusta kuin asvaltilla, koska juoksualusta on paljon pehmeämpi. Samoin lihakset saavat erilaista ärsykettä, sillä epätasainen maasto asettaa omat haasteensa. Metsässä juoksuun pitää aivan erilailla keskittyä kuin, että juoksisi tavallista tietä pitkin. Poluilla askeleen tulee nousta selvästi korkeammalle, koska pitää ylittää juuria, kiviä ja kantoja. Liian matala askel voi kostautua pahana kaatumisena ja loukkaantumisena.

Suomen metsissä on useimmiten märkää. Tuolloin ovat kalliot erittäin liukkaita ja ne pitää juosta tosi varovaisesti. Talvella ja aikaisin keväällä juostessa on myös usein jäistä ja tuohon ei auta sitten mikään muu kuin nastalenkkarit (jos nekään) tai sitten pitää vain kävellä varovasti. Petollisin on lumen alla oleva jää, jota ei näe ennen kuin liukastuu ja silloin voi sattua tosi pahasti!

Kallio voi olla petollisen liukas!

Maa voi olla paikoin hyvin mutaista! Mutainen maa ei ole sinällään vaarallista, mutta tietyissä olosuhteissa se voi paakkuuntua kenkien pohjiin ja silloin kengät voivat tuntua raskailta. Mudassa juoksu lähinnä likastaa kengät ja vaatteet, mutta nehän saa puhtaaksi pesemällä. Eli ei mutaa tarvitse pelätä ja väistellä!

Tämä juoksija (vaimoni) suorastaan rakastaa mudassa juoksemista!

Kuten edellä kirjoitin, poluilla juostessa tulee huomattavasti paljon enemmän nousu- ja laskumetrejä kuin tiellä juostessa. Aiemmin, etenkin ensimmäisissä polkujuoksukisoissani tuskailin, kun porukka edessäni käveli mäkiä ylös ja itse tuskailin jonossa perässä, Vasta myöhemmin oivalsin, että mäkien juokseminen ylös ei ole kovinkaan taloudellista, koska siinä saa jalkansa vain hapoille. Ripeästi kävelemällä pääsee lähes yhtä lujaa ja se ei kuluta niin paljon kuin mäkien ylös juokseminen. Loppuaika kisassa on siis näin toimien parempi!

Oma juttunsa on myös mäkien alas juokseminen. Alamäet voivat olla tosi jyrkkiä ja niissä voi olla petollisia esteitä kuten kiviä ja juuria, joihin osuminen voi tietää pitkää ilmalentoa ja rähmälleen menoa.
Erityisesti vieraassa maastossa alamäet on syytä ottaa varovasti ja aina tiukasti keskittyen.

Monet polkujuoksulenkit menevät luontopolkuja pitkin ja siellä on usein ojien yli tehtyjä puusiltoja ja pitkospuita. Mikäli nuo ovat kuivia, niin niitä pitkin on hyvä juosta, mutta niiden ollessa kosteita tai märkiä, ne ovat erittäin liukkaita jolloin ne on melkein pakko kävellä tai juosta varovasti.

Nämä pitkospuut ovat melko kuivat, mutta on niissäkin liukas kohta

Kunnon polkujuoksukengät ovat tärkeät. Niiden pohjissa on parempi pito kuin normaaleissa lenkkikengissä ja ne on myös pohjiltaan ja kärjiltään rakennettu suojaamaan teräviltä juurilta, kannoilta ja kiviltä. Märällä juostessa tulevat kenkien pito-ominaisuudet tärkeiksi. Kaatuminen liukkaalla  kalliolla on ikävä juttu! Kannattaa myös hankkia sellaiset kengät, joista vesi poistuu helposti. En suosittele coretex pinnoitettuja kenkiä polkujuoksuun, koska kun niihin tulee sisälle vettä, se ei pääse niistä poistumaan ja jää hölskymään kenkään. Ne saattavat kuitenkin polkukävelyyn tai koiralenkille sopia hyvin.

Omissa polkujuoksukengissäni on kunnon vaimennukset

Erittäin tärkeä varuste polkujuoksulenkille kännykkä. Se pitää olla aina metsässä juostessa mukana haaverin varalta. Sitä voi myös tarvittaessa käyttää paikantamiseen, mikäli onnistuu eksymään metsään.

Itselleni tarpeellinen varuste on hyvä urheilukello, jonne yleensä siirrän suunnitellun juoksureitin etenkin, jos lähden vieraanpaan maastoon. Tuolloin ei pääse eksymään matkalla ja reitin etukäteissuunnittelu ja sen seuraaminen lenkillä on mukavaa puuhaa.


Kello kertoo, että kohta pitää kääntyä vasemmalle

Mikäli juokseen pimeään aikaan, niin oleellinen varuste on hyvä otsalamppu. Kannattaa myös varmistaa, että lampun akussa on virtaa jäljellä ennen kuin lähtee matkaan. Kännykän valo ei ihan riitä valaisemaan juoksureittiä pimeässä metsässä!

Pidempiä lenkkejä varten, erityisesti lämpimänä vuoden aikana, on tärkeä ottaa mukaan riittävästi nestettä ja energiaa. Noiden kantamista varten kannattaa hankkia juoksuliivit, joiden juomataskuihin saa helposti täytetyt soft juomapullot ja muihin taskuihin energiaa ja puhelimen.

Turussa ja lähiseudulla on useita hyviä polkujuoksureittejä esim. Hirvensalossa, Vaarniemiemessä, Haunisissa, Raisiossa, Littoisissa, Maariassa, Liedossa. 

Turussa olevat Paavonpolut ovat sinisillä juoksijamerkeillä kuvattuja reittejä, joista saa tarkempaa tietoa Turun kaupungin sivulta. https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/polut-reitit-ja-ladut/merkityt-reitit

Vaikka tässä kirjoittelinkin paljon polkujúoksun vaaroista ja haasteista, niin sen kautta löytää kokonaan uuden juoksumaailman ja vaihtelua tasaiseen "jolkottamiseen". Se on oikeasti hauskaa hommaa!

Oma jännittävä juttunsa on juoksu metsäpoluilla pimeässä. Siitä kirjoitan sitten myöhemmin!












Kommentit

Suosituimmat

Maratonin sijaan mäkitunkkausta ja tennistä

Kisailua

Taistellen maaliin HCM:llä