Juoksuhemmo

Tonni täyteen vai ei? Tänään tuli juostua kauniissa aurinkoisessa säässä, mikä on aika harvinaista näin marraskuussa. Juoksin ns. jokivarsilenkin kotoa aina Aurajoen ylittävälle rautatiesillalle  asti ja sitten joen toista puolta kotia kohti. Mennessä oli mukava myötätuuli, mutta paluu oli vastatuuleen. Näkyipä tuolla yksi tyyppi juoksevan sortsit ja T-paita päällä. Minulla taas oli normaalien pitkien juoksukamppeiden lisäksi  hanskat ja päähuivi. Nyt olisi kehkä ilman niitäkin pärjännyt. Hanskat olivat ainkin tänään turhat. Tuo jokivarsilenkki on yksi suosikkilenkeistäni sillä siinä on matkan varrella paljon katseltavaa esim.Turun Tuomiokirkko. Tämän lenkin pituus on n. 15 km ja tuohon käytin tänään vajaa 1,5 tuntia, sillä tärkeää on nyt kerätä peruskestävyyskilometrejä. Turun Tuomiokirkko ja keltainen vaara Sitten varsinaiseen asiaan. Enää vajaat kuusi viikkoa on tätä vuotta jäljellä. Saa nähdä saanko 1000 juoksukilometriä täyteen tänä vuonna! Tällä hetkellä (22.11.) on kasassa n. 87

Polkujuoksu tarjoaa vaihtelua lenkkeilyyn Juoksen aina silloin tällöin metsäpoluilla lenkkejä. Teitä ja jalkakäytäviä pitkin tehdyt lenkit ovat toki mukavia, mutta usein tulee kyllästymiseen asti junnattua samoja reittejä. Kun lähtee poluille, löytyy kokonaan uusi juoksumaailma! Poluilla juoksemisessa on aina seikkailun tuntua. Koskaan ei tiedä tuleeko vastaan jokin este, kuten leveä ja syvä oja tai iso vesilätäkkö, joka sitten pitää tavalla tai toisella ylittää tai kiertää. Poluilla tulee myös huomattavasti enemmän nousu- ja laskumetrejä, mikä tekee juoksemisesta selvästi raskaampaa.  Siellä kilometrit ovat vähintään 1-2 minuuttia hitaampia kuin tiellä juostessa.   Tämä juurakkoinen polku löytyy Raision Pähkinämäestä Polkujuoksun etuna on se, että jalkoihin ei tule niin kovaa iskutusta kuin asvaltilla, koska juoksualusta on paljon pehmeämpi. Samoin lihakset saavat erilaista ärsykettä, sillä epätasainen maasto asettaa omat haasteensa. Metsässä juoksuun pitää aivan erilailla keskittyä k

Nyt minulla on sitten viikkoharjoitusohjelma! Täytyy edelleen kehua Turun Urheiluliiton juoksukoulua. Kuten aiemmin kerroin, meillä oli juoksun tasotesti, minkä perusteella saimme yksilölliset syke- ja vauhtirajat harjoittelua varten. Nyt saimme sitten viikko-ohjelman juoksutreenejä varten. Minulla tuo perusohjelma on seuraavanlainen: tiistaisin juoksukoulutreeni. Mitä nyt sitten sattuu olemaan. Yleensä tuo on joku noin tunnin lenkki tai harjoitus. torstaisin vaihteleva harjoitus vaihdellen seuraavia treenejä kevyttä 10 ' +reipasta 10' + kovaa5' +10' kevyttä verryä 10' + 4-6x tonni ~kympin/puolimaran kisavauhdeilla palautus 2-3' + verryä 10' vauhtileikittelyä 40' eli fiilispohjalta vauhdin vaihtelua , kevyestä kovaan, lyhyitä pätkiä 5" -30" tasavauhtinen reipas ~20 min viikonloppuisin rauhallinen pitkis vaihdellen 60 + 75 + 90 min mahdollisesti vielä sitten joku hyvin kevyt lenkki maanantaisin Yllä olevan lisäksi pelaan

Sain vaimoltani mahtavan joululahjan viime vuonna eli juoksun tekniikkavalmennustunnin. Se oli jäänyt ennen kesää käyttämättä johtuen lähinnä koronarajoitteista. Nyt kuitenkin saatiin ajankohta sovittua ja Tanja Heleä, joka toimii Vauhtisammakoiden yhtenä juoksuvalmentajana, piti minulle juoksun tekniikka-analyysin. Ensin käveltiin Vartiovuorenmäelle ja Tanja kyseli juoksutaustastani. Kun päästiin perille, otettiin lyhyt video juoksustani, jota sitten yhdessä tarkasteltiin. Tanja teki huomioita mm. juoksuasennostani (keskikehon tuki pettää ja lantio pääsee joustamaan), askelluksesta (astun jalkaterän ulkosyrjälle liikaa ja askel on aavistuksen pitkähkö ja turhan matala sekä voisi olla nopeampi kosketus maahan) ja käsien liikkeestä (toimii mallikkaasti!).  Kokonaisuutena ei ollut siis mitään isompaa korjattavaa, mutta sain hyviä vinkkejä siitä, miten tekniikkaa voitaisiin parantaa. Sitten kokeiltiin ylä- ja alamäkijuoksua. Ylämäkitekniikkani oli kohdallaan, mutta alamäkeen mennessä sais

Juoksukoulun tasotesti oli mielenkiintoinen kokemus. Tarkoituksena oli juosta kilometrejä siten, että jokaisen kilometrin jälkeen vauhti koveni n, 30 sek/min. Meidät jaettiin eri vauhtiporukoihin ja porukoita tahdittivat juoksukoulun jänikset. Tavoitteena oli pysyä jänisten vauhdissa vähintään 5 kilometriä ja luovuttaa sai vasta sitten, kun ei vaan enää jaksa pysyä mukana. Koko jutun ideana oli saada selville yksilöllinen maksimisyke, jonka avulla sitten saataisiin määriteltyä henkilökohtaiset sykerajat. Noita sykerajoja sitten käytetään hyväksi juoksuharjoittelussa. Meitä lähti liikkeelle meidän vauhtiryhmässä 2 jänistä ja 6 juoksukoululaista (joista 4 miestä ja 2 naista). Ensimmäiset 3 kilometriä olivat 6.50 min/km, 6 min/km ja 5.14 min/km. Nuo menivät vielä aika kevyesti. Juoksimme tietä pitkin Turun Linnan ympäri kierroksia ja siinä tuli hieman juteltua jopa satamassa olevista matkustajalaivoista. Pari seuraavaa kilometriä olivat jo rankempia ja kummasti juttu porukassa loppui. Nel