Juoksuhemmo

Juoksuvuosi pakettiin Tässä kohtaa voi hieman vetää yhteen kulunutta juoksuvuotta. Vuoteen lähdettäessä oli mielessä koviakin tavoitteita vuodelle: maraton alle 4 tuntia, puolikas alle 1.45, kymppi alle 45 minuuttia. Nuo olen kyllä saavuttanut viimeisen kuuden vuoden aikana, mutta pari viime vuotta ovat menneet selvästi heikommin. Maratonia en ole juossut 2017 jälkeen, puolikas meni viime vuonna hieman alle 1.49 ja kymppi 47.28. Tulosten heikkeminen johtuu pitkälti siitä, että kovemman harjoittelun ovat sotkeneet erilaiset pikkuvaivat ja siten en ole oikein pystynyt hankkimaan riittävästi juoksukilometrejä. Viime vuonna ne jäivät  706 kilometriin.  Vuoden alussa oli mielessä orastava ajatus osallistua syksyllä johonkin maratontapahtumaan, mahdollisesti Saksassa. Alkuvuonna vaivasi kuitenkin inhottava nilkkavaiva, joka esti enempien juoksukilometrien hankkimisen ja näin pohjakunnon rakentaminen jäi jo heti alkuun vajaaksi.  Tämän vuoden ensimmäinen suunniteltu kisa olisi ollut perintein

Tonni täyteen ja jopa vähän etuajassa! Noin kuukausi sitten kirjoitin, että tavoitteena on saada tuhat juoksukilometriä täyteen tänä vuonna. No, tänään Hirvensalon Latokarin kohdalla tuo sitten toteutui. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin näin paljon juossut vuoden aikana. Aika monta kertaa on tullut juostua 600-900 km vuodessa, mutta tämä taitaa olla nyt sitten tähän astisen juoksu-uran ennätysvuosi. Tonni tuli täyteen Latokarin kohdalla Mikäli en olisi aloittanut marraskuun alussa juoksukoulua, niin tonni olisi jäänyt haaveeksi. Viimeiset 7 viikkoa olen juossut 10-15 km enemmän viikossa kuin todennäköisesti muuten olisin juossut. Eli todennäköisesti olisin jäänyt jonnekin 900 km tasolle. Yleensä motivaatio hieman lässähtää syksyn pimeyden saapuessa, kun ei ole varsinaista pakkoa lähteä lenkille. Myös se, että olin jo ilmoittautunut toukokuun maratonille, pakottaa hankkimaan kunnon juoksupohjaa. Olen muutamana vuotena huomannut, että mikäli lisää kilometrejä liian nopeasti, al

Tonnin vetoja Tällä viikolla juoksukoulussa oli ohjelmassa vetoharjoitus. Meidät oli ennakolta jaettu eri tasoryhmiin. Itse olin ns. kuumassa ryhmässä. Vetoryhmiä oli neljä kappaletta ja jokaisessa 6-8 juoksijaa ja vauhdinpitäjä Jokaisella ryhmällä oli oma tavoitevauhtinsa ja matkansa ja ne juoksivat kaikki omia reittejään (juttu jatkuu kuvan jälkeen). Lämmittelyt teen joskus Aurajokirannassa, jossa Teatterisilta on nyt talvivaloissa   Vedot oli tarkoitus juosta Paavo Nurmi stadion ympäristössä kulkevalla Karikon lenkillä. Meidän ryhmälle oli laitettu ohjelmaksi 1000 metrin vedot 4.15 -4.20 min/km vauhdilla. Tarkoitus oli tehdä vähintään viisi tuollaista vetoa. Välillä oli tarkoitus kävellä ja kevyesti hölkätä lähtöpaikalle. Tuo palauttava jakso kestinoin 2-3 minuuttia. Ensin tehtiin lämmittelyksi kaksi kilsan lenkkiä n. 6.30 min/km vauhtia. Tuo oli hyvä juttu, sillä jos olisi lähdetty heti tekemään vetoja, niin olisi käynyt huonosti. Kroppa pitää olla lämmin, kun aletaan niitä suunnit

 Polkujuoksu pimeässä on jännittävää seikkailua Pimeässä metsässä juokseminen on aivan oma maailmansa. Vaikka päässä on hyvin valaiseva otsalamppu, maisema näyttää ihan erilaiselta kuin päivänvalossa. Juostessa on helppo eksyä, mikäli reitti ei ole maastoon merkitty tai mikäli ei ole laittanut reittiä etukäteen seurattavaksi urheilukelloon. Sinisiä Paavonpolku-merkkejä seuraamalla ei eksy Ennen lenkille lähtöä on suunniteltava reitti huolella ja erityisesti varmistettava, että otsalampussa on virtaa. Mikäli lampun virta loppuu kesken lenkin, juokseminen metsässä loppuu siihen paikkaan. Itselläni on lamppu, jossa on erillinen ladattava akku. Tuo on aika tehokas, 1500 lumenia, mutta myös 500-1000 lumenin lampulla pärjää mainiosti. Kovan tehon kääntöpuoli on, että akun kestossa on parantamisen varaa. Se kestää käyttöä vain 2-3 tuntia eli käytännössä pitää ladata usein. Toki, jos tehoja ottaa vähemmän käyttöön, niin akku voi kestää pitempäänkin. Lampussani on kaksi valaisinta, toinen on ko