Tonnin vetoja

Tonnin vetoja

Tällä viikolla juoksukoulussa oli ohjelmassa vetoharjoitus. Meidät oli ennakolta jaettu eri tasoryhmiin. Itse olin ns. kuumassa ryhmässä. Vetoryhmiä oli neljä kappaletta ja jokaisessa 6-8 juoksijaa ja vauhdinpitäjä Jokaisella ryhmällä oli oma tavoitevauhtinsa ja matkansa ja ne juoksivat kaikki omia reittejään (juttu jatkuu kuvan jälkeen).

Lämmittelyt teen joskus Aurajokirannassa, jossa Teatterisilta on nyt talvivaloissa

 

Vedot oli tarkoitus juosta Paavo Nurmi stadion ympäristössä kulkevalla Karikon lenkillä. Meidän ryhmälle oli laitettu ohjelmaksi 1000 metrin vedot 4.15 -4.20 min/km vauhdilla. Tarkoitus oli tehdä vähintään viisi tuollaista vetoa. Välillä oli tarkoitus kävellä ja kevyesti hölkätä lähtöpaikalle. Tuo palauttava jakso kestinoin 2-3 minuuttia.

Ensin tehtiin lämmittelyksi kaksi kilsan lenkkiä n. 6.30 min/km vauhtia. Tuo oli hyvä juttu, sillä jos olisi lähdetty heti tekemään vetoja, niin olisi käynyt huonosti. Kroppa pitää olla lämmin, kun aletaan niitä suunnitellulla vauhdilla tekemään. Vauhti on kuitenkin selvästi kovempaa kuin normaali lenkkivauhti tai kovempaa kuin kilpailuvauhti kympin kisassa. Lämmittelyn jälkeen tehtiin eka veto. Oma aikana oli n. 4.18 min. Onneksi reitti oli hieman alamäkivoittoimen, mutta tuon ekan vedon jälkeen ajattelin, että en ikinä jaksa neljää samanlaista. Taisi siinä ryhmässä joku ääneen  sanoakin, että ehkä mentiin turhan kovaa. Ryhmässä mukana olleet pari nuorempaa naista jäivät hieman muista ja taisi toinen sanoakin, että ei ole ikinä juossut tonnia näin kovaa!

Pienen palautuksen jälkeen tehtiin seuraava. Tuo oli 4.22 min. Se tuntui jo helpommalta. Pieni pudotus vauhdissa teki ihmeitä!

Seuraava veto oli myös 4.22 min. Mikä oli kummallista, niin tuo tuntui selvästi helpoimmalta tähän astisista, vaikka oli jo pari vetoa alla. Kroppa oli selvästi kunnolla lämmennyt ja virittynyt!

Kolmannen vedon jälkeen pidettiin hieman pidempi n. 4 minuutin tauko. Jäljellä olisi vielä kaksi. Ajattelin, että kyllä tästä sittenkin kunnialla selvitään.

Neljäs meni tuon reilumman palautuksen jälkeen 4.18. eli samaan kuin ensimmäinen. Ei huono! Vielä olisi jäljellä yksi. Tuo menikin sitten jo 4.14 eli oli kaikkein nopein. Kun tiesi, että tuo oli viimeinen, niin henkisesti se oli helpompi ja uskalsi ottaa enemmän irti. Viimeiseen sataan metriin otettiin jopa pieni loppukiriin ja siksi aika oli näistä paras. Tosin, tuon jälkeen oli kyllä jonkin verran puhki!

Asian, jonka tässä harjoituksessa oppi oli, että melko nopeasti kuitenkin vedoista palautui ja vaikka hetken tuntui pahalta, niin seuraavaa hetkessä jaksoi taas ihan hyvin. Eli kai tässä ihan hyvä pohja kunto on! Yksin en kuitenkaan olisi pystynyt noin kovaa harjoitusta tekemään.

Alla olevasta kuvasta näkyy juostu vetopätkä punaisena.

Miksi näitä sitten tehtiin? No, suorituskykyä saa nostettua sillä, että käy anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Pitää kuitenkin muistaa, että tärkeää on juosta riittävästi peruskuntoharjoituksia, muuten näistä ei palaudu. 

Karikon lenkki on muuten saanut nimensä Paavo Karikosta, joka oli Suomen ensimmäinen kunnallinen urheiluohjaaja vuosina 1938–1969.