Juoksuvuosi pakettiin

Juoksuvuosi pakettiin

Tässä kohtaa voi hieman vetää yhteen kulunutta juoksuvuotta. Vuoteen lähdettäessä oli mielessä koviakin tavoitteita vuodelle: maraton alle 4 tuntia, puolikas alle 1.45, kymppi alle 45 minuuttia. Nuo olen kyllä saavuttanut viimeisen kuuden vuoden aikana, mutta pari viime vuotta ovat menneet selvästi heikommin. Maratonia en ole juossut 2017 jälkeen, puolikas meni viime vuonna hieman alle 1.49 ja kymppi 47.28. Tulosten heikkeminen johtuu pitkälti siitä, että kovemman harjoittelun ovat sotkeneet erilaiset pikkuvaivat ja siten en ole oikein pystynyt hankkimaan riittävästi juoksukilometrejä. Viime vuonna ne jäivät  706 kilometriin. 

Vuoden alussa oli mielessä orastava ajatus osallistua syksyllä johonkin maratontapahtumaan, mahdollisesti Saksassa. Alkuvuonna vaivasi kuitenkin inhottava nilkkavaiva, joka esti enempien juoksukilometrien hankkimisen ja näin pohjakunnon rakentaminen jäi jo heti alkuun vajaaksi. 

Tämän vuoden ensimmäinen suunniteltu kisa olisi ollut perinteinen Aurajoen yöjuoksu huhtikuun lopussa. Olen tapahtumassa mukana sen historiassa joka kerta mukana, yht. seitsemän kertaa, juoksemassa kympin. Nyt tapahtuma kuitenkin siirrettiin koronan takia elokuun Paavo Nurmi Marathonin yhteyteen. Koska olin ilmoittautunut saman viikonlopun puolimaratonille, niin Aurajoen yöjuoksu jäi nyt ensimmäistä kertaa minulla väliin.

Toukokuussa piti olla myös Helsinki City Run (puolimaraton). Sinne olimme Marjukan kanssa ensimmäistä kertaa  ilmoittautuneet. Koronan takia HCR kuitenkin siirtyi lokakuun alkuun. Juoksin kuitenkin Ruissalossa virtuaalisen HCRn toukokuun aikana. Kuulokkeista tuli matkan edetessä selostusta, missä kohtaa HCR reittiä kulloinkin virtuaalisesti olin, vaikka oikeasti juoksin Ruissalossa. Mielenkiintoinen kokemus, joka lopulta päättyi siten, että kuulutukset katosivat viimeisen kilometrin aikana eivätkä ne menneet muutenkaan ihan synkronissa oikean matkan mittauksen kanssa, mikä johtui juoksukellon ja puhelimen GPS:n mittauserosta. Juoksin virtual HCR:n alle kahteen tuntiin, mikä on yksin juostuna ihan ok, mutta huomasin myös samalla, että maratonkunto oli vielä kaukana. Vaikka maran pystyisi juoksemaan läpi, niin neljän tunnin alitus jäisi haaveeksi. Juoksukilometrejä olisi pitänyt hankkia rutkasti lisää kesällä, mutta en uskaltanut lisätä hirveästi kilometrejä, koska pelkäsin jalan kipeytyvän uudestaan. Hieman oli myös motivaation puutetta tuossa kohtaa lisätä runsaasti juoksukilometrejä.

Ensimmäinen varsinainen tämän vuoden kisa oli Paavo Nurmi puolimaraton. Tavoitteena oli parantaa viime vuoden aikaa (1.48.52) sekä luonnollisesti kovan kilpakumppanin, Pasin, lyöminen. Olemme Pasin kanssa olleet kutakuinkin samantasoisia juoksijoita ja meillä on monta tiukkaa kisaa takana. Molemmat tavoitteet onnistuivat ja sain kellotettua ajan 1.47.05,  Paras puolikas sitten vuoden 2016! Tässä kerrottakoon, että vielä 2015 juoksimme tuon molemmat 1.40 tasolla (minä 1.39.43 ja Pasi 1.40.03). Ikä tekee myös tehtävänsä!

Syyskuussa osallistuimme Pasin kanssa molemmat Ruisriikin kympille. Siellä nappasimme Pasin kanssa ikimuistoisen kaksoisvoiton 55-vuotiaiden sarjassa. Aikakin parani viime vuodesta lähes minuutin ja oli 45.44. Omaan aikaani vaikutti se, että tiesin Pasin olevan aivan kannoillani, eikä ollut yhtään varaa hiljentää, vaikka mieli olisi tehnyt. Pasikin juoksi selvästi kovemmin kuin minun viime vuotinen aikani. 

Palkintopalli piti Ruisriikillä tällä kertaa kehittää itse, 

koska koronan vuoksi mitalit tulivat jälkikäteen postissa.

Lokakuussa oli lopulta HCR puolimaraton Helsingissä. HCR:stä oli tullut minulle vuoden päätavoite ja tavoitteena siellä oli parantaa Paavossa juostua aikaa. Hienoa, että tuo pystyttiin järjestämään koronasta huolimatta. Turvatoimet olivat hyvät ja lähtöjä oli porrastettu. HCR oli mukava tapahtuma ja olihan siinä hieman suurtapahtuman tuntua (n. 7000 ilmoittautunutta), vaikka ei sitä voi verrata isoihin kansainvälisiin juoksutapahtumiin. Mahtavaa oli tulla maaliin vasta remontoidulle Helsingin Olympiastadionille! Kaiken lisäksi juoksukin kulki. Onnistuin parantamaan aikaa Paavosta reilut 1,5 minuuttia ja kellotin 1.46.26. Loppupuolen pitkissä nousuissa oli kyllä vaikeita hetkiä ja olin kiitollinen, että en ollut ilmoittautunut maratonille. Maraton kuitenkin edelleen koukuttaa ja koska tuo Helsinki Running Day on niin mukava tapahtuma, niin siitä innostuneena heti seuraavana päivänä ilmoittauduin kevään 2021 Helsinki City Marathonille ja siellä tiellä ollaan.

Ensimmäinen HCR mitali ja uudistettu stadion

Olen kokonaisuutena hyvin tyytyväinen vuoden 2020 juoksuvuoteeni. Tuhat juoksukilometriä tuli täyteen ja ajat paranivat edellisvuodesta johtuen paremmasta harjoittelusta. Kevään aikana onnistuin selättämään alkuvuonna vaivanneen nilkkavaivan. Nilkkavaivaan auttoivat fysioterapian ohjeet ja etenkin myös uudet New Balancen juoksutossut, joissa oli sukkamainen kantarakenne ja siksi kenkä ei hangannut nilkkaa. Täytyy kohta ostaa uudet samanlaiset tossut.

Juoksin vuoden aikana selvästi enemmän pitkiä, yli 90 minuutin, lenkkejä kuin edellisenä vuotena. Se oli varmasti ratkaiseva syy siihen, että sain parannettua puolikkaan ja kympin aikaa. Marraskuun alussa aloitetun juoksukoulun myötä viikkokilometrit ovat nyt myös selvässä nousussa ja se on välttämätöntä, mikäli haluan tavoitella 4 tunnin alitusta toukokuussa. Juoksukoulussa tehdään myös kovia harjoituksia, joita ei yksin pystyisi tekemään. Esim. eilen teimme 6 kpl tonnin vetoja siten, että vetojen vauhti koveni loppua kohti. Viimeiset niistä tehtiin n. 4 min / kilometri vauhtia, mikä on käytännössä täysillä. 

Loppuvuoden aikana en ole vielä juossut kovin paljon pitkiä lenkkejä. Niitä on nyt kuitenkin tarkoitus lisätä heti,  kun vuosi on vaihtunut.  Uusi juoksuvuosi 2021 alkaa perjantaina ja aikaa maratoniin on nyt 20 viikkoa!