Kisailua

Kisailua perinteisissä juoksutapahtumissa

Ennen juoksukisoja, tämän kesäloman vaellushaaste oli Haltin valloitus. Tuon 105 km vaelluksen teimme viidessä vuorokaudessa. Se oli hyvää vaihtelua lenkkeilylle, mutta sen verran rankka, että siitä palautumiseen meni pari viikkoa ja lisäksi sain hieman vaivoja oikeaan nilkkaani. Nyt nuo ongelmat ovat kuitenkin onneksi takanapäin.

Suomen korkein kohta ja onnelliset Haltin valloittajat!

Kesäloman jälkeen olen osallistunut kahteen minulle tärkeään ja perinteiseen juoksutapahtumaan eli Paavo Nurmi Maratonille, jossa juoksin puolimaratonin ja Ruissalojuoksuihin, jossa juoksin Ruisriikin eli kympin. Paavo Nurmi Marathon tapahtumassa tämä oli minulle 25. kerta (kyseinen tapahtuma on järjestetty 30 kertaa) ja Ruissalojuoksuissa olen ollut nyt 24 kertaa (Se taas on jo 49 kertaa järjestetty).

Ensimmäinen virallinen kilpailuni oli muuten vuoden 1991 Ruisriikki, johon innostuin lähtemään silloisen työnantajani Elomaticin työporukan mukana. Sen jälkeen olen laskujeni mukaan juossut 87 virallista juoksukisaa 30 vuoden aikana.

Elokuisessa Paavo Nurmi Marathonissa oli mitä parhain juoksusää vuodenaika huomioiden. Yleensä tässä tapahtumassa on ollut vähän turhankin lämmintä, mutta nyt päästiin juoksemaan reilun 15 asteen lämpötilassa sateen raikastamassa happirikkaassa ilmassa. Aikatavoitteeseen eli 1 t 45 min alle, en päässyt, mutta sain kellotettua loppuajaksi 1.46.12, joka oli paras puolikkaani sitten vuoden 2016 Kaarinan syysmaratonissa juoksemani 1.45 ja risat. Onneksi pääsin 14 sekuntia alle viime syksyn HCR ajan. Olisi kyllä jurppinut, mikäli tuo olisi ylittynyt. Kokonaisuutena olin tyytyväinen suoritukseeni. Vauhdinjako onnistui hyvin, eikä missään vaiheessa tuntunut liian pahalta.

Tässä kohtaa enää kilsa maaliin Paavolla!

Neljä viikkoa Paavon jälkeen 18.9. oli sitten vuorossa Ruissalojuoksut, jossa siis juoksin 10 km. Viime vuonna tapahtumassa oli kohtalaisen vähän osanottajia koronan vuoksi ja varmaan juuri sen vuoksi pääsimme Pasin kanssa juhlimaan kaksoisvoittoa ikäsarjassamme! Tavoitteena tänä vuonna oli juosta n. 46-47 minuutin loppuaika (viime vuonna aikani oli 46.44). 

Tänä vuonna osallistujia oli vajaa tuhat yhteensä Riikillä (10 km) ja Rääkillä (puolikas). Juoksusää oli hyvä kuten lähes aina Ruissalojuoksuissa on ollut. Tällä kertaa oli noin 10 astetta ja aurinkoista.

Lähdin juoksemaan rohkeasti 4.35-4.40 kilometrejä, vaikka alussa reitti on nousuvoittoista ja mäkistä. Noin viiden kilometrin kohdalla alkoi tuntua normaalia kisaa rankemmalta ja tuo konkretisoitui n. 8 km kohdalla, kun juoksukoulukaverini Samu, joka oli siihen asti pysynyt kannassani, ohitti minut. Sain kuitenkin pidettyä kohtalaisen juoksurytmin ja eroa Samuun ei tullut lopulta kovinkaan paljon. Viimeisen kilometrin, joka tosin oli laskuvoittoinen, juoksin n. 4.25 aikaan. Loppuajaksi sain lopulta 47.02, joka oli lievä pettymys, koska se jäi 18 sekuntia viimevuotisesta ajastani ja samalla ikäsarjani pronssimitali jäi 14 sekunnin päähän. Samu juoksi oman ennätyksensä 46.53 (Samun kanssa olimme eri ikäsarjassa).

Maalissa hymyilyttää aina!

Nyt alkaa sitten loppuvalmistelu kauden päätavoitetta eli Helsinki City Marathonia varten. Aikaa siihen on enää kaksi viikkoa. Juoksutulosten valossa kunto on kutakuinkin sama kuin viime vuonna samaan aikaan. Vertailukohtaa minulle ei ole kuitenkaan viime vuodelta maratoniin, koska edellisestä maratonista on 4 vuotta. Uskon kuitenkin, että 4 tunnin alitus on mahdollisuuksien rajoissa. Helppoa se ei tule olemaan ja paljon riippuu myös siitä, miten tankkaus ja energian saanti juoksun aikana onnistuu.

Palataan siihen sitten ensi kerralla, kuinka äijälle lopulta Helsingissä kävi!